Ilmari
Calamnius: Hiihtäjän hymni
Hiihtelemään! Hiihtelemään! Pois murhe ja unteluus!
Mun sieluni tarvis on talvista lunta,
ja tulkohon tuiskua
tuhatkunta,
en pelkää en pelkää, vaan hankien selkää
mä lennän ja liidän, ja
rinteitä nousen ja lasken, ja kiidän:
Hei
vaan, hei vaan! Kuin leikki se käy, kuin leikki se käy, ja mun
huutoni ilmoihin raikuu!
Oi kuinka se nuortaa ja reipastaa, sinis soljuvat sukkelat sukset!
Tämä avaruus aatteita puhdistaa,
tämä vapaus kauaksi karkottaa elon
ankarat ahdistukset!
Nämä valkoiset pinnat ne
heijaa ja huumaa kuin impeni rinnat mun vertani kuumaa!
Oi kuinka ne kummasti
virvoittaa, ja kuinka ne henkeä nostaa!
Joka neitohan Suomessa morsian on, kenen posket ne hiihdossa hohtaa!
Joka
mies suurSuomessa sankari on, ken suksensa uljaasti johtaa!
Ja meilläpä täällä on maailman maine, ja meilläpä laulavi
luminen laine,
lylyn liukkahan luiske, silosauvojen huiske, helohankien
tuokse, viluviimojen kuiske –
se MEIDÄN on kaikki, se meidän on vaan, ja siitäpä
kerskata kannattaa:
Eläköön! Hurraa! Eläköön! Hurraa! Koko kansaa se
kasvattaa !!!
(3.3.1901)
